Russkiy Karavan – Vaunulla Venäjälle

Jätä kommentti

28 toukokuun, 2015 Kirjoittanut Simo Rounela

Kävimme veneellä kanavaa pitkin Viipurissa pari vuotta sitten ja siitä se ajatus sitten lähti – tänne on tultava uudelleen. Vene vaihtui vaunuun perhesyistä, joten se oli luonnollinen valinta tämän kesän reissulle.

Vaikka Venäjällä olemme käyneet kymmeniä kertoja, oli pelkästään matkan suunnittelu hyvin epävarmaa. Venäjän ei suoranaisesti ole karavaanareiden luvattu maa ja netistäkin löytyi todella vähän vinkkejä. Myöskään leirintäalueita ei tahtonut löytyä itärajan läheisyydestä.

Saimme tutun matkatoimistovirkailijan, Ingridin avulla varattua vaunupaikan noin 3 kilometrin etäisyydeltä Viipurin keskustasta, Alexander-Parkista, nykyinen ”Fregat”. Tosin varausvaiheessa omistaja ei oikein ymmärtänyt, ettemme tarvitse mökkimajoitusta lainkaan. Sähkö ja muut hienoudet jäivät arvoitukseksi, mutta hinnaksi muodostui 4000 ruplaa, eli noin 70 euroa viikonlopulta.

Matkalle lähdettiin toukokuussa kolmen kaveruksen voimin. Ensimmäinen ongelma tuli Venäjän tullissa, kun viranomaiset alkoivat vaatia vaunun tullausta täydellä hinnalla. Lain pitäisi koskea vain ajoneuvoja ja noin tunnin neuvottelun jälkeen sain vastaukseksi ”Yesterday – big payment, tomorrow – big payment, today – no payment, goverment closed”. Matka jatkui ilman maksuja.

Valtatiet ovat yleensä ajettavassa kunnossa, mutta sivutiellä piti apukuljettajan kävellä vierellä katsomassa, ettei vaunun pohja ota kiinni tiehen montuissa. Olimme kuitenkin kaupunkialueella, mutta maassa maan tavalla. Itse mökkikylä on tarkasti vartioidulla alueella ja meitä vastassa olikin itse omistaja.

Saimme paikan nurmikentältä ja sähkötkin löytyivät muutaman palaneen sulakkeen jälkeen. Miljöö ei aivan vastannut suomalaista mielikuvaa, mutta ”Suuri maa – suuri toleranssi”

Ilta jatkui Viipurin keskustassa ruokaillen. Hintataso on edullinen ja monessa paikassa ruokalista on myös suomeksi. Venäjällä pitää muistaa, että alkoholi tarjoillaan useasti grammoina, ei annoksina, joten pöytään saapuva määrä voi olla odotettua suurempi. Tutustuimme lukuisiin paikallisiin ja kaikista jäi ainoastaan positiivinen kokemus. Kun käyttäytyy asiallisesti eikä käytä liikaa alkoholia, niin tuskin joutuu myöskään vaikeuksiin.

Lauantai oli varattu sotahistoriaan painottuvalle matkailulle ja vaunu jäi paikalleen. Ensimmäiseksi vierailimme noin vuoden toimineessa Karjalankannaksen Sotamuseossa, joka sijaitsee aivan kauppahallin läheisyydessä. Museo on venäläisen Bair Irincheevin taidonnäyte ja kaikki sen noin 1000 näyttelyesineestä ovat hänen tai alan harrastajien hankkimia. Museossa on paljon nähtävää, koska se näyttää historiaa kahdesta eri näkökulmasta – toisin kuin Suomessa.

Ruokailun jälkeen matka jatkui lähikyliin, eli Talin kautta Ihantalaan. Alue on noin 10 kilometriä Viipurista pohjoiseen. Tällä seudulla käytiin 1944 jatkosodan ja samalla Pohjoismaiden historian kovin taistelu. Suomi torjui Neuvostoliiton suurhyökkäyksen noin kaksi viikkoa kestäneissä taisteluissa. Tämän jälkeen Neuvostoliitto keskitti taisteluita enemmän Saksan vastaiselle rintamalle. Vaikka taisteluissa oli Wikipedian mukaan arviolta kaikkiaan 200 000 sotilasta ja pelkästään Suomen puolelta ammuttiin kenttätykistöllä yli 120 000 laukausta, ei alueella ole juurikaan sodan jälkiä näkyvissä. Ihantalan vanha hautausmaa, muistokivi ja isompi venäläisten muistomerkki ovat käytännössä ainoat helposti löytyvät kohteet.

Paluumatkalla ihmettelimme yhteen ääneen teiden huonoa kuntoa, kun vararengaskin irtosi kiinnityksistään. Hiekkateillä on yleensä vain yksi soveltuva ajoura ja vastaantulijoita väistetään tarpeen mukaan. Monesti teiden varsilla oli hulppeita taloja ja pihassa uudet autot, mutta tieverkosto on aivan retuperällä.

Lauantai-illan kunniaksi pääsimme saunaan, joka vastasi hyvin pitkälle suomalaista versiota. Tosin yli 120 asteen lämpötila oli kuulemma lämmitetty vain meitä varten.

Alueella on 6 mökkiä, joista yksi on omistajapariskunnan käytössä.

Päärakennus on keskeneräinen ja tuskin koskaan valmistuukaan. Varsinaisia muita palveluita ei alueella ollut. Omistajien mukaan olimme heidän toiset suomalaisturistit ja isoa asuntovaunua he eivät olleet edes nähneet aiemmin. Vaimo puhui hieman englantia, mutta suurin osa ei puhu sitä lainkaan.

Sunnuntaille jäi lähinnä tuliaisten hankkiminen supermarketista ja kauppahallista sekä kotimatka takaisin Lappeenrantaan, joka sujui ilman ongelmia.

Tällä kertaa mukana olivat allekirjoittaneen lisäksi Lappeenrantalaiset Jari Laapas ja Ismo Teitto.